Tämän kirjoituksen osissa 1 ja 2 on kuvattu yksityiskohtaisesti rikosprosessin vaiheet esitutkinnasta syyteharkintaan ja sen jälkeiseen käräjäoikeuden pääkäsittelyyn. Käräjäoikeuden annettua asiassa tuomionsa, on asianosaisten harkittava tyytyvätkö he tuomioon vai pyrkivätkö hakemaan siihen muutosta joko kokonaisuudessaan tai tietyiltä osin. Rikosasian asianomistajan kannalta tarkasteltuna tarve muutoksenhakuun on luonnollisesti riippuvainen siitä, onko tuomio ollut asianomistajan esittämien vaatimusten mukainen syyksilukemisen, rangaistusseuraamuksen ja asianomistajalle maksettavaksi tuomittujen korvausten suhteen.
Muutoksenhaku käräjäoikeuden tuomiosta
Harkinta muutoksenhakemisesta kannattaa tehdä yhdessä asianajajan tai muun oikeudenkäyntiasiamiehen kanssa, sillä avustaja osaa kertoa päämiehelleen niin muutoksenhaun menestymismahdollisuuksista kuin myös prosessin etenemisestä ja sen kustannuksista. Usein asianomistajan kannalta tärkeä tieto on myös se, onko syyttäjä hakemassa käräjäoikeuden tuomioon muutosta, sillä tällä seikalla on vaikutusta muun ohella muutoksenhaun oikeudenkäyntikuluihin ja niiden mahdolliseen korvausvelvollisuuteen. Käräjäoikeuden tuomioon tulee ilmoittaa tyytymättömyyttä seitsemän päivän kuluessa sen antamisesta, ja kirjallinen valitus hovioikeudelle tulee tehdä 30 päivän kuluessa käräjäoikeuden tuomiosta. Tarkemmat valitusohjeet annetaan kullekin asianosaiselle tuomion yhteydessä. Jos kukaan asianosaisista ei ilmoita tyytymättömyyttä tuomioon, eikä valita siitä hovioikeudelle tulee käräjäoikeuden antama tuomio lainvoimaiseksi eli lopulliseksi.
Käräjäoikeuden antamasta tuomiosta ei saa automaattisesti valitettua hovioikeudelle, vaan muutoksenhakuun tarvitaan useimmissa tapauksissa hovioikeuden myöntämä jatkokäsittelylupa. Ainoastaan niissä rikosasioissa, joissa vastaaja on tuomittu ankarampaan seuraamukseen kuin kahdeksan kuukauden pituiseen vankeusrangaistukseen, ei jatkokäsittelylupaa tarvita. Jatkokäsittelyluvasta ja sen myöntämisen perusteista on säädetty tarkemmin oikeudenkäymiskaaressa. Mikäli hovioikeus myöntää asiaan jatkokäsittelyluvan, käsitellään rikosasia uudelleen hovioikeudessa siltä osin kuin se on valituksella ja mahdollisella vastavalituksella saatettu hovioikeuden käsiteltäväksi. Valittajan vastapuolelta pyydetään aina kirjallinen vastaus valitukseen, minkä jälkeen asialle määrätään uusi pääkäsittelypäivä, jolloin järjestetään samankaltainen suullinen oikeudenkäynti kuin käräjäoikeusvaiheessakin. Hovioikeus antaa tuomionsa asiassa istunnon jälkeen ilmoitettavana ajankohtana kirjallisesti. Tietyin edellytyksin rikosasia voidaan myös käsitellä kirjallisessa menettelyssä eli suullista pääkäsittelyä järjestämättä niin käräjä- kuin hovioikeusvaiheessakin.
Muutoksenhaku hovioikeuden tuomiosta
Hovioikeuden antamat tuomiot jäävät valtaosassa oikeudenkäynneistä lopullisiksi ratkaisuiksi. Hovioikeuden antamista tuomioista valittaminen ylempään oikeusasteeseen eli Korkeimpaan oikeuteen on nimittäin erittäin rajoitettua. Korkein oikeus toimii ennakkopäätöstuomioistuimena, minkä johdosta sen tarkoituksena on käsitellä yksinomaan sellaisia asioita, joihin laki ei anna selvää vastausta ja joihin on siten tarpeen antaa lainkäyttöä yleisesti ohjaava ennakkopäätös. Hovioikeuden tuomiosta valittaminen Korkeimpaan oikeuteen on mahdollista vain, mikäli Korkein oikeus myöntää muutoksenhakijalle valitusluvan. Valituslupa myönnetään vuosittain vain hyvin pieneen prosentuaaliseen osuuteen Korkeimmalle oikeudelle tehdyistä muutoshakemuksista.,
Asianajaja oikeudenkäynnissä
Asianosaisen avustajana oikeudenkäyntiasiassa voi toimia joko asianajaja, luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja tai julkinen oikeusavustaja. Asianajajat ovat Suomen Asianajajaliittoon kuuluvia juristeja, joilta edellytetään ylemmän oikeustieteellisen korkeakoulututkinnon lisäksi vähintään neljän vuoden työkokemusta asianajotehtävistä sekä muun muassa kolmiosaisen asianajajatutkinnon suorittamista. Asianajajat ovat sitoutuneet noudattamaan työssään hyvää asianajotapaa, minkä eettisen normiston noudattamista valvoo alan oma valvonta- ja kurinpitoelin, Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunta. Oikeudenkäyntiasiamiehenä tai -avustajana voi toimia myös luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja, jonka tulee täyttää luvan saamiseksi säädetyt edellytykset ja joka on merkitty oikeudenkäyntiavustajalautakunnan luetteloon, samoin kuin julkinen oikeusavustaja, jolla tarkoitetaan valtion oikeusaputoimiston virassa toimivaa lakimiestä.
Lainoppineen avustajan käyttämisestä on rikosasian asianomistajalle useita konkreettisia hyötyjä. Toisinaan avustajantehtävä alkaa jo rikosilmoituksen tekemisellä asianomistajan puolesta ja monissa tapauksissa avustaja on mukana myös asianomistajaa esitutkinnassa kuultaessa. Erityisen tähdellistä juridisen asiantuntemuksen käyttö on yksityisoikeudellisten korvausvaatimusten muotoilussa, jotta vastaajaa vastaan esitettävien korvausvaatimusten perusteet saadaan rakennettua oikeudellisesti pitäviksi ja niiden määrät vakiintuneeseen korvaustasoon ja tapauksen ominaispiirteisiin nähden oikeasuhtaisiksi. Luonnollisesti huolellinen oikeudenkäyntiin valmistautuminen yhdessä päämiehen kanssa sekä asian ajaminen oikeudenkäynnissä päämiehen edun mukaisella tavalla ovat myös osa sitä palvelukokonaisuutta, jonka asiansa osaava juristi pystyy asiakkaalleen rikosprosessissa tarjoamaan. Tietyntyyppisissä rikosasioissa myös kysymykset salassapidosta, erityisistä kuulemisjärjestelyistä ja muista asianomistajan aseman parantamiseksi säädetyistä oikeuksista tulevat parhaiten huolehdituiksi silloin, kun asianomistajalla on hyvä juristi apunaan.
Keskeisenä osana toimeksiantoa asianajaja tai muun oikeudenkäyntiavustaja selvittää sen, onko päämiehellä asian kattava oikeusturvavakuutus esimerkiksi osana kotivakuutusta tai onko päämies taloudellisen asemansa vuoksi oikeutettu valtion varoista kustannettavaan julkiseen oikeusapuun. Lisäksi avustaja huolehtii päämiehensä puolesta oikeudenkäyntikuluvaatimuksen esittämisestä, eli vaatii rikosasian vastaajaa velvoitettavaksi korvaamaan asianomistajalle asianajajan käyttämisestä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut. Tietyissä henkeen ja terveyteen kohdistuvissa rikoksissa sekä seksuaalirikoksissa asianomistaja voi myös olla lain mukaan oikeutettu tuloista ja taloudellisesta tilanteestaan riippumatta oikeudenkäyntiavustajaan, jonka palkkio tulee suoritettavaksi valtion varoista.
