Asianajaja, lakimies, lupalakimies, varatuomari, oikeustieteen maisteri, juristi… Oikeudellisten avustajien kentällä vilisee runsaasti erilaisia ammattinimikkeitä, mistä johtuen oikeudellisia palveluja käyttävän kuluttajan voi olla hankalaa erottaa eri nimikkeillä toimivia lakimiehiä toisistaan. Tässä blogikirjoituksessa esitellään yleisimmät juristien ammattinimikkeet sekä nimikkeiden väliset erot.
Asianajaja
Asianajaja on suojattu ammattinimike, jota saa käyttää ainoastaan Suomen Asianajaliiton jäseneksi hyväksytty juristi. Asianajajat ovat suorittaneet ylemmän oikeustieteellisen yliopistotutkinnon eli he ovat koulutukseltaan oikeustieteen maistereita. Tämän lisäksi asianajajaksi pääseminen edellyttää useamman vuoden työkokemusta asianajotehtävistä sekä kolmeosaisen asianajotutkinnon hyväksyttyä suorittamista.
Asianajajien toimintaa määrittävät tiukat eettiset ohjeet sekä sisällölliset laatukriteerit. Asianajajien toimintaa valvoo riippumaton valvontalautakunta, joka voi määrätä seuraamuksia asianajajalle, joka toimii työssään tai vapaa-ajallaan vastoin hyvää asianajotapaa koskevaa ohjeistusta.
Asianajajia on määrältään Suomessa noin 2.100 henkilöä, eli ainoastaan noin joka seitsemäs juristi on asianajaja. Asianajajat työskentelevät yksityisellä sektorilla asianajotoimistoissa.
Lakimies, juristi
Lakimies ja juristi ovat molemmat yleisnimikkeitä, joilla tarkoitetaan ylemmän oikeustieteellisen yliopistotutkinnon suorittanutta henkilöä. Käytännössä henkilö on siten opiskellut yliopistossa oikeustiedettä noin viiden vuoden ajan.
Vuonna 2005 toteutettuun tutkintouudistukseen saakka tämä ylempi oikeustieteellinen korkeakoulututkinto kulki nimikkeellä oikeustieteen kandidaatti, kun taas vuodesta 2005 lähtien tutkinnon nimi on ollut oikeustieteen maisteri. Lakimiehiä ja juristeja toimii hyvin monentyyppisissä työtehtävissä niin valtionhallinnossa kuin yrityksissä ja yhteisöissäkin.
Oikeustieteen maisteri
Ylemmän oikeustieteellisen yliopistotutkinnon suorittanutta henkilöä kutsutaan oikeustieteen maisteriksi. Vuoteen 2005 saakka tämän ylemmän korkeakoulututkinnon nimi oli oikeustieteen kandidaatti, mutta vuonna 2005 tutkintonimike yhdenmukaistettiin vastaamaan muiden yliopistotiedekuntien tutkintonimikkeitä.
Oikeustieteen maisterilla on tyypillisesti takanaan noin viiden vuoden yliopisto-opinnot oikeustieteen saralta. Alempi oikeustieteellinen yliopistotutkinto puolestaan on nimeltään oikeusnotaarin tutkinto.
Lupalakimies eli luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
Lupalakimies-termillä tarkoitetaan sellaista juristia, joka on saanut oikeudenkäyntiavustajalautakunnalta luvan toimia oikeudenkäyntiasioissa avustajana.
Pääsääntöisesti ihmisten ja yritysten oikeudenkäyntiavustajana saa lain mukaan toimia ainoastaan asianajaja, julkinen oikeusavustaja tai lupalakimies.
Varatuomari
Varatuomari on arvonimi, jonka hovioikeus tai tuomarinkoulutuslautakunta on myöntänyt lakimiehelle, joka on suorittanut hyväksytysti auskultoinnin eli tuomioistuinharjoittelun. Tuomioistuinharjoittelu on yleensä käräjäoikeudessa suoritettava työssäoppimisjakso, jonka aikana lakimies toimii vuoden ajan tuomioistuimen palveluksessa ratkoen hänen tehtäväkseen osoitettuja hakemus-, riita- ja rikosasioita.
Varatuomari on siten arvonimi, jonka useimmat oikeudenkäyntiasioita hoitavat juristit (kuten asianajajat, lupalakimiehet ja syyttäjät) hankkivat jossain vaiheessa uraansa osoituksena perehtyneisyydestä tuomioistuinasioihin.
Sen sijaan tuomari-nimikettä käytetään sellaisista valtion palveluksessa olevista juristeista, jotka hoitavat tuomarin virkaa jossakin tuomioistuimessa eli toimivat työkseen tuomareina.
Julkinen oikeusavustaja
Julkinen oikeusavustaja on juristi, joka työskentelee valtion palveluksessa eli tarkemmin ottaen oikeusaputoimistossa. Oikeusaputoimistot tarjoavat hyvin monentyyppisiä oikeudellisia palveluja nimenomaan vähävaraisille yksityishenkilöille joko kokonaan veloituksetta tai omavastuuosuutta vastaan oikeusapulaissa tarkemmin säädetyin tavoin.
