Lapsenhuoltolain muutoksesta
Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevissa asioissa sovelletaan lasten huollosta ja tapaamisoikeudesta annettua lakia, johon on tehty joulukuussa 2019 eräitä muutoksia. Eräs keskeisimmistä muutoksista on se, että vanhemmat voivat nyt virallisesti sopia ja tuomioistuin tarvittaessa antaa ratkaisun siitä, että lapsi asuu vuorotellen kummankin vanhempansa luona (vuoroasuminen).
Ennen lakimuutoksen voimaantuloa vuoroasuminen toteutettiin monissa tapauksissa laajoina luonapitoina, joissa lapsella oli oikeus tavata etävanhempaansa esimerkiksi joka toinen viikko. Aiemmin voimassa olleita säännöksiä laadittaessa oli kuitenkin nykyistä harvinaisempaa se, että lapsi käytännössä katsoen asui vuoroviikot vanhempiensa luona.
Lapsen elatuksesta vuoroasumistilanteessa
Lapsen elatus määräytyy vuoroasumistilanteissa lapsen elatuksesta annetun lain säännösten perusteella, joita muutettiin niin ikään hieman joulukuusta 2019 lukien. Elatuskysymykset ovat lapsen huoltoa ja tapaamisoikeuksia koskevissa asioissa usein esillä. Vuoroasumistilanteissa voi olla perusteltua pohtia sitä, jakautuuko lapsen elatuksesta annetun lain säännöksiin perustuva elatusvastuu ja elatusmaksun suuruus oikeudenmukaisesti vanhempien kesken.
Vuoroasumistilanteissa voitaneen lähtökohtana pitää sitä, että vanhemmat vastaavat lapsen perustarpeista silloin, kun lapsi heidän luonaan asuu – elleivät vanhemmat ole muusta järjestelystä nimenomaisesti sopineet.
Lähtökohtana Oikeusministeriön ohje 2007:2
Elatusapu vuoroasumistilanteissa määräytyy lapsen elatuksesta annetun lain sekä sen nojalla vuonna 2007 annetun Oikeusministeriön ohjeen 2007:2 perusteella. Näissä normeissa lähtökohtana on se, että suuremman vastuun lapsen elatuksesta tämän asumisesta aiheutuvine kuluineen kantaa tyypillisesti lähivanhempi, kun taas etävanhemman panostukset lapsensa elatukseen tulevat vuoroasumistilanteissakin huomioiduksi ns. laskennallisten luonapitovähennysten muodossa.
Tällä tavoin määräytyvä elatusapu voi kuitenkin muodostua vuoroasumistilanteessa etävanhemman kannalta kohtuuttomaksi. Nimittäin tosiasiassa vuoroasumistapauksessa etävanhempikin kantaa vastuuta lapsen elatuksesta enemmän, kuin mitä laskennalliset luonapitovähennykset tunnistavat – asuuhan lapsi etävanhemmaksi merkityn vanhemman luona sopimukseen tai tuomioistuimen ratkaisuun perustuen vähintään 40 prosenttia ajasta.
Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisu 2010:38
Korkein oikeus on antanut jo vuonna 2010 eli lähes kymmenen vuotta ennen vuoroasumista koskevan lakimuutoksen voimaantuloa ennakkopäätöksen KKO:2010:38, jossa edellä mainittua epäkohtaa on käyty läpi. Joulukuussa 2019 voimaantullutta lapsen elatuksesta annetun lain muutosta säädettäessä tämä asia on myös lainsäätäjän toimesta havaittu. Tästä huolimatta elatusavun laskemisen perusohjeena käytettyä Oikeusministeriön ohjetta ei ole kuitenkaan vielä toistaiseksi päivitetty vastaamaan vallitsevaa yhteiskunnallista tilannetta, jossa lasten vuoroasuminen on selvästi aiempaa tavanomaisempaa.
Asianajajamme voivat olla apunasi, mikäli käyt läpi lapsen huoltoa, tapaamisoikeutta, asumista tai elatusta koskevaa asiaa. Kokeneet asiantuntijamme osaavat arvioida tilanteeseesi vaikuttavien yksityiskohtien valossa sitä, mitä voimassa olevat säännökset ja niiden vakiintunut soveltamiskäytäntö kannaltasi tarkoittavat.
Ota siis rohkeasti yhteyttä toimistoomme, mikäli nämä asiat askarruttavat, niin katsotaan yhdessä kuinka asiaasi on järkevintä lähteä ratkomaan.
