Syrjivää kohtelua kieltävää sääntelyä on runsaasti sekä kansainvälisissä sopimuksissa että kansallisessa lainsäädännössä. Suomessa yhdenvertaisuussääntelyn perustana on perustuslain 6 §, jonka mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Mainitussa lainkohdassa on säädetty myös yleisestä syrjinnän kiellosta, jonka mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun vastaavan henkilöön liittyvän syyn perusteella. Perustuslain mukaan myös lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Lisäksi perustuslaissa turvataan sukupuolten tasa-arvon edistäminen niin yhteiskunnallisessa toiminnassa kuin työelämässäkin.
Syrjinnän kiellosta säädetään tarkemmin yhdenvertaisuuslaissa, jonka tarkoituksena on edistää yhdenvertaisuutta ja ehkäistä syrjintää sekä tehostaa syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeusturvaa. Yhdenvertaisuuslakia sovelletaan hyvin laajasti julkiseen ja yksityiseen toimintaan, kuten viranomaisten, työnantajien, koulutuksen järjestäjien sekä tavaroiden ja palvelujen tarjoajien toimintaan. Lakia ei kuitenkaan sovelleta yksityiselämän tai perhe-elämän piiriin kuuluvaan toimintaan eikä uskonnonharjoittamiseen.
Yhdenvertaisuuslaissa säädetään tarkemmin kielletyistä syrjinnän muodoista, sallitusta erilaisesta kohtelusta, syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeudesta hyvitykseen samoin kuin muista lain rikkomisen seuraamuksista sekä lain toteutumisen valvonnasta.
Mikä on kiellettyä syrjintää?
Yhdenvertaisuuslain 8 §:ssä säädetty syrjinnän kielto kieltää syrjimästä ketään iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Syrjintäkiellon ulottuvuutta määrittävä luettelo ei ole tyhjentävä eli lainkohdassa yksilöityjen perusteiden lisäksi myös muu henkilöön liittyvä syy voi muodostaa kielletyn syrjintäperusteen. Huomionarvoista on myös se, että syrjintä on kiellettyä riippumatta siitä, perustuuko se henkilöä itseään vai jotakuta muuta, kuten tämän puolisoa tai muuta läheistä koskevaan seikkaan.
Kielletyt syrjinnän muodot on määritelty yhdenvertaisuuslain 8 §:ssä ja näitä ovat välitön syrjintä, välillinen syrjintä samoin kuin häirintä, kohtuullisten mukautusten epääminen sekä ohje tai käsky syrjiä.
Välitön ja välillinen syrjintä
Keskeisimmät kielletyn syrjinnän muodot ovat välitön ja välillinen syrjintä. Välittömällä syrjinnällä tarkoitetaan sitä, kun jotakuta kohdellaan henkilöön liittyvän syyn perusteella epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta henkilöä on kohdeltu, kohdellaan tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa. Välillisestä syrjinnästä puolestaan on kyse silloin, kun näennäisesti yhdenvertainen sääntö tai käytäntö asettaa tosiasiallisesti jonkun henkilön epäedullisempaan asemaan nimenomaan henkilöön liittyvän syyn perusteella ilman, että tällä säännöllä tai käytännöllä on hyväksyttävä tavoite ja asianmukaiseksi ja tarpeelliseksi katsottavat keinot tämän tavoitteen saavuttamiseksi.
Häirintä ja vastatoimien kielto
Yhdenvertaisuuslaissa kielletystä häirinnästä puolestaan on kyse silloin, kun henkilön ihmisarvoa tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan ja tämä loukkaava käyttäytyminen liittyy nimenomaan kiellettyyn syrjintäperusteeseen ja käyttäytymisellä luodaan tämän henkilöön liittyvän syyn perusteella henkilöä halventava, nöyryyttävä, uhkaava, vihamielinen tai hyökkäävä ilmapiiri.
Tärkeä säännös on myös yhdenvertaisuuslain 16 §, jossa säädetään vastatoimien kiellosta. Mainitun kiellon mukaan ketään henkilöä ei saa kohdella epäsuotuisalla tavalla eikä henkilölle saa aiheutua kielteisiä seurauksia sen vuoksi, että hän on vedonnut yhdenvertaisuuslaissa turvattuihin oikeuksiin, osallistunut syrjintää koskevan asian selvittämiseen tai ryhtynyt muihin toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden turvaamiseksi.
Syrjintähyvitys ja hyvityksen määrä
Yhdenvertaisuuslaissa kielletyn syrjinnän tai vastatoimien kohteeksi joutuneella henkilöllä on oikeus saada syrjintään syyllistyneeltä taholta, kuten viranomaiselta, työnantajalta, koulutuksen järjestäjältä taikka tavaroiden tai palveluiden tarjoajalta hyvitys.
Hyvityksen määrä arvioidaan tapauskohtaisesti, mutta yhdenvertaisuuslain mukaan hyvityksen tulee olla oikeudenmukaisessa suhteessa syrjintäteon vakavuuteen ja tässä arvioinnissa huomioidaan erityisesti rikkomuksen laatu, sen laajuus samoin kuin rikkomuksen ajallinen kesto. Laissa lisäksi nimenomaisesti todetaan, ettei hyvityksen saaminen estä saamasta korvausta vahingonkorvauslain tai muun lain nojalla, mutta tällainen mahdollinen muun lain nojalla samasta teosta tuomittu korvaus otetaan kuitenkin huomioon syrjintähyvitystä määrättäessä.
Syrjinnästä tuomittavaa hyvitystä voi käräjäoikeudessa vaatia se henkilö, joka katsoo joutuneensa laissa kielletyn syrjinnän kohteeksi. Hyvitystä on vaadittava kahden vuoden kuluessa syrjivästä tai vastatoimien kiellon vastaisesta menettelystä. Kuitenkin työhönottotilanteessa tapahtuneesta syrjinnästä on vaadittava hyvitystä vuoden kuluessa siitä, kun syrjäytetty työnhakija on saanut tiedon valintapäätöksestä.
Perustuslain ja yhdenvertaisuuslain säännökset löydät Oikeusministeriön ylläpitämästä Finlex-tietokannasta osoitteista:
https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731 (Perustuslaki)
https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20141325 (Yhdenvertaisuuslaki)
